Lemmentarina

– En rupea teitä kuitenkaan pitemmältä vaivaamaan, minua itseänikin painostaa tätä kaikkea muistellessani. Sairas kuoli seuraavana päivänä. Olkoon taivas hänelle avoinna! (lisäsi lääkäri nopeasti ja huokaisten). Ennen kuolemaansa pyysi hän omaisensa menemään ulos ja minun jäämään yksin hänen kanssaan. – "Antakaa minulle anteeksi", sanoo hän: "minä ehkä olen syyllinen teidän edessänne… sairauteni… mutta, uskokaa, en ole ketään rakastanut ennen teitä… älkää unohtako minua… säilyttäkää minun sormukseni…" Lääkäri käänsi päänsä pois; minä annoin hänelle käteni.

– Ah, – sanoi hän; – puhukaamme jostakin muusta, tai haluatteko pelata preferanssia? Meikäläiselle miehelle ei oikeastaan sovi antautua niin ylevien tunteiden valtaan. Meikäläinen mies ajatelkoon yhtä: etteivät lapset parkuisi, ja ettei eukko toruisi. Senjälkeen, näet, olen minä ehtinyt mennä kuten sanotaan, avioliittoon… Kuinkas sitten… Nain kauppiaan tyttären: seitsemän tuhatta tuli myötäjäisinä. Hänen nimensä on Akulina, sopii hyvin Trifonille. Muuten, sanottakoon se suoraan: pahansisuinen muija, mutta onneksi nukkuu päiväkaudet… Entä se preferanssi?..

Me istuimme preferanssia pelaamaan kopeekan pelierällä. Trifon Ivanitsh voitti minulta kaksi ja puoli ruplaa – ja lähti pois myöhään, varsin tyytyväisenä voittoonsa.